Kappale kauneinta Pohjolaa: Matkani Lofooteille ja Pohjois-Norjaan
Tässä matkablogissa kerron kahden ja puolen viikon ikimuistoisesta Norjaan syyskuussa 2020 tekemästäni matkasta, jonka toteutin hyvän ystäväni kanssa. Alkuperäinen tarkoitukseni kesälomalleni oli palata Uuteen-Seelantiin, mutta korona-ajan matkustusrajoitteiden puitteissa se ei ollut mahdollista, ja näin aloimme puntaroimaan muita vaihtoehtoja, jotka olisivat nimenomaan luonnon puolesta vaikuttavia. Hyvin pian päädyimmekin luonnollisesti Norjaan. Norjassa olinkin käynyt jo aiemmin useita kertoja eri puolilla, ja se on yksi ehdottomia lempikohteitani.
Matkan suunnittelun ja varaamisten teon aloitimme jo hyvissä ajoin, lähes kaksi kuukautta ennen lähtöä – olihan 2020 kesä varsin vilkas Pohjois-Norjassa suomalaisten matkailijoiden toimesta. Hyvän perehtymisen jälkeen päätimme suunnata matkalla neljälle eri alueelle; Yykeään (Lyngen), Tromssaan, Senjalle, sekä Lofooteille. Halusimme matkastamme mahdollisimman monipuolisen, hyvin suunnittelun, sekä tarpeeksi pitkän, jotta loman tarkoitus – arjesta irtaantuminen ja nauttiminen – toteutuisi kunnolla.
Kutkuttavan odottelun jälkeen matkan lähtöpäivä koitti seitsemäs syyskuuta. Automme oli täpötäyteen pakattu; olihan matka tulossa sisältämään paljon patikointia, mutta myös kaupunkielämää Tromssassa, öitä teltassa, kuin myös öitä tasokkaissa hotelleissa. Norjaan on myös aina hyvä varautua erilaisilla vaatteilla lämpötilavaihteluita varten. Helsingistä lähdettyämme pysähdyimme ensimmäiseksi yöksi Leville.
Vaikuttava alku jylhällä Yykeällä
Leviltä lähdimme hyvin levänneinä ajamaan kohti Kilpisjärveä ja Norjan rajaa. Jo tämän koimme hyvin jännittäväksi, sillä emme olleet käyneet koskaan Suomen käsivarressa. Maisemiltaan se olikin kovin erilainen kuin muu Suomi; matkantekoamme saattelivat kapea tie, upea ruska, suuret korkeuserot ja kuiva, jopa kuumaisen erikoinen maisema. Kilpisjärven alueen läpiajaminen ja Saana-tunturin näkeminen olivat upea alku matkalle! Maisemien muutos oli kuitenkin varsin ilmeinen hyvin pian valtionrajan ylitettyämme; aurinko paistoi kirkkaasti, karu maisema muuttui täysin vihreäksi, vuoret nousivat huomattavasti korkeammaksi ja ympärille ilmestyi vesiputouksia ja laaksoja. Yykeänperään laskeuduttuamme lähdimme kiertämään autolla Yykeänvuonoa kohti Yykeänmuotkaa ja sieltä edelleen kohti Svenbytä ja Blåvatnet-järveä. Tämä vuonoilla ja alppimaisemilla leikittelevä puolentoista tunnin ajomatka on maisemiltaan henkeäsalpaavan upea ja jo silloin silmät kiiluen totesimme Norjan jo lunastaneen odotuksensa. Oli vaikea uskoa, että olemme vain joidenkin kymmenien kilometrien päässä Suomesta. Ensimmäisen yön Norjan puolella vietimme Blåvatnet-järven vaellusreitin päässä olevalla leirintäalueella, jolta löytyy siisti julkinen WC ja selkeitä telttapaikkoja. Ihailimme upeaa maisemaa ja auringonlaskua sekä nautiskelimme hieman kuplivaa nuotion äärellä. Kutsuimme tätä viiden miljoonan tähden hotelliksi.
Aamulla nousimme aikaisin ja lähdimme tekemään ensimmäistä vaellustamme kohti Blåvatnetia – sinistä järveä. Blåvatnet on Yykeän niemimaan vetonaula. Jäätikön mineraaleista kirkkaan vaaleansinisen värinsä saava pieni järvi sijaitsee terävähuippuisten, lähen kaksi kilometriä korkeiden, Lyngenin alppien välissä. Leirintäpaikalta ja reitin parkkipaikalta lähtee noin neljän kilometrin pituinen merkattu reitti järvelle, joka nousee mennessä loivasti ylöspäin kulkien kohti Taru Sormusten Herrasta -tyylistä erittäin karua maisemaa. Reitti on kivikkoinen, mutta profiililtaan helppo, ja sanoisinkin sen sopivan kaikenikäisille aktiivisille matkailijoille. Maisema perillä on erittäin vaikuttava, sitä todella voisi Uuteen-Seelantiinkin verrata. Koko vaellukseen kului aikaa – hyvällä nautiskelutauolla järven rannalla – noin kolme tuntia.
Mielenkiintoinen ja makuelämyksiä tarjoava pieni arktinen metropoli – Tromssa
Vaelluksen jälkeen käynnistimme automme ja otimme suunnan kohti lähellä sijaitsevaa Svenbyn lauttasatamaa. Välttääksemme pitkän kiertomatkan valitsimme sieltä lautan Breivikeidetiin. Lauttoihin ei tarvitse etukäteen ostaa lippua ja ne kulkevat tiheällä aikataululla. Lautan jälkeen ajoimme noin puolen tunnin matkan kohti seuraavaa kohdettamme, pohjoisen Pariisia, Tromssaa. Tromssa on noin 80 000 asukkaallaan Norjan kahdeksanneksi suurin kaupunki ja Pohjoismaiden merkittävin kaupunki Napapiirin pohjoispuolella. Kaupunki sijaitsee saarella ja sen ympärillä olevien vuorien rinteillä eli hyvin kauniilla paikalla ja on norjalaiseen tyyliin huoliteltu. Kaupungissa yhdistyy upeasti pohjoismainen kehittyneisyys ja pienen viikinkikylän sympaattisuus puutaloineen. Vietimme Tromssassa ’’kaupunkilomalla luontolomaltamme’’ runsaat kolme päivää ja vielä olisimme viihtyneet! Tromssassa on kaupungin kokoon nähden erinomaiset ostosmahdollisuudet, ja erityisesti ravintolatarjonta on tasokas ja hyvin laaja; Tromssan ravintoloihin mahtuu samaan aikaan kolmannes kaupungin asukkaista! Lisäksi mieleemme jäi erityisesti viereisen vuoren TROMSO View-näköalapaikalta avautuva upea maisema kaupungin ylle ja Jäämerenkatedraali. Tutustuttuamme laajalti Tromsan ravintolatarjontaan, suositukseni antaisin erityisesti Bardus Bistro & Cocktail Barille, Helmerssen Wine Barille, Mathallen Tromsolle, Amtmandens Eftf:lle, Fiskekompanietille ja paikallisille Hot Dogeille. Tromssasta on myös laajat retkimahdollisuudet lähialueiden luontokohteisiin ja revontulibongaukseen. Tromssa on siis itsessään varteenotettava kaupunkilomakohde!
Vaelluksia henkeäsalpaavalla Senjalla
Tromssasta ajoimme noin kolmen ja puolen tunnin matkan upealle Senjan saarelle ja sen pohjoispäähän Fjordgårdin kylään. Fjordgård sijaitsee vuonojen ja vuorien syleilyssä melko eristäytyneenä, ja jo matka sinne itsessään on maisemineen ja tunneleineen elämys. Senjalla vietimme kaksi ikimuistoista päivää Fjordgårdin alueella tehden kaksi vaellusta Hestenille ja Seglalle, jotka ovat vierekkäisiä vuoria ja lienevät Senjan tunnetuimmat ja laajasti koko Norjan tietoisuudessa. Molemmat ovat noin viisi kilometriä pitkiä ja retket näihin vievät neljästä viiteen tuntia. Korkeuseroa kertyy merenpinnasta lähtiessä noin 600 metriä, ja reitit menevätkin osittain saman korkuisen pystysuoran kallioseinämän reunalla tehden näin reiteistä vertaansa vailla olevat! Ensimmäisenä päivänä teimme Hestenin ja toisena Seglan vaelluksen. Molemmat ovat merkitty norjalaisin standardein keskivaikeiksi, mutta itse kuvailisin niitä, erityisesti Seglaa, jo vaikeaksi. Seglalle nousu on erittäin jyrkkä ja kivikkoinen, ja muistuttaa jo oikeaa vuorikiipeilyä, jossa käyttöä oli toisinaan kaikille neljälle raajalle. Jo hurjan näköinenkin Segla on kuitenkin täysin kiivettävissä oleva liikunnalliselle ihmiselle ja tarjoaa todellisen adrenaliinishotin! Hesten on Seglaa loivempi, aivan huippua lukuun ottamatta, ja sille kiipeäminen on rennompaa, joskin urheilusta sekin menee! Erityisesti Hestenin huipulle nouseminen auringonlaskun aikaan oli henkeäsalpaavan upea kokemus, joka ei unohdu! Näistä Senjan vuorista Segla on se tunnetumpi, mutta jos aikaa on vain toiseen, suosittelen ehdottomasti Hestenia jo myös parempien näkymien puolesta! Fjordgårdissa nukuimme teltassa maalauksenkauniilla Fjordbotn Camping-teltta- ja asuntoautoalueella.
Lofootit – sanoinkuvaamattoman kaunis ja maaginen saariryhmä
Senjalta ajoimme Seglan valloituksen jälkeen noin kuuden tunnin matkan kohti Lofootteja ja Svolvaeria. Tästä ajomatkasta jäi mieleen erityisesti jälkimmäinen puolitoista tuntia. Lofoottien aivan päähän asti menevä kuningas Olavin tie pitkine tunneleineen ei jätä ketään kylmäksi Lofoottien ainutlaatuisten jylhien maisemien noustessa ja toivottaessa saapujan tervetulleeksi. Nukuimme ensimmäisen yömme teltassa retkeilyalueella lähellä Svolvaerin kaupunkia, jonka jälkeen siirryimme aamulla kaupungin keskustassa sijaitsevalla saarella olevaan vanhasta kalastajamökkikylästä tehtyyn hurmaavaan Svinoya Rorbuer-hotelliin, jossa meillä oli oma ’’rorbuer’’ kahdeksi yöksi. Svolvaerissa nautimme ajastamme erityisesti ihastumassamme rorbuerissa, tutustuen pikkukaupunkiin sekä kävimme muutaman tunnin pituisella pikakumiveneretkellä jylhällä Trollfjord-vuonolla, jolloin näimme myös lukuisia valtavia merikotkia sekä leikkisiä villejä delfiinejä. Trollfjordillelle lähtee useita retkiä Svolvaerin satamasta eri kokoisilla veneillä ja laivoilla, ja niille annan suositukseni! Svolvaerista jatkoimme matkaamme seuraavaksi yöksi lähellä sijaitsevaan, pienempään Henningsvaerin kylään. Henningsvaer hurmasi meidät sympaattisuudellaan ja upealla sijainnillaan pienillä saarilla. Henningsvaerissa majoitumme modernissa Henningsvaer Bryggehotellissa ja ruokailimme nuorekkaassa Klatrekafeetissa. Lisäksi teimme vaelluksen viereisellä Festvågtind-reitillä, josta avautui upea maisema kylän ylle.
Henningsvaerin jätettyämme lähdimme ajamaan kohti Nusfjordin pikkukylää, mutta matkalla poikkesimme pääväylältä käyden kolmella upealla rannalla; ensin Unstadin kuuluisalla surffausrannalla, jonka jälkeen lähekkäisillä Hauklandin ja Uttakleivin rannoilla. Mitä lähemmäs Lofoottien päätä ajaa, sitä maagisemmiksi käyvät maisemat. Tämä tuli todistettua myös matkalla Nusfjordiin. Nusfjord on äärimmäisen sympaattinen pieni kalastajakylä, joka koostuu pääosin pienistä punaisista rorbuereista ja suuremmista puurakennuksista, ja käytännössä koko pienen mutta jylhän vuonon päässä oleva kylä on muutettu yhdeksi hyvin korkeatasoiseksi hotellikokonaisuudeksi, Nusfjord Arctic Resortiksi. Vietimme yhden erittäin nautinnollisen vuorokauden tässä hotellissa, joka sisältää erittäin hyvän Karoline- ravintolan, jonka sekä illallinen että aamiainen ansaitsevat eritysmaininnan! Hotelli sisältää upeiden rorbuer-tyylisten huoneiden ja ravintolan lisäksi Spa-osaston ulkoporeammeineen ja on hääparien suosiossa. Annan hotellille ehdottoman suosituksen, ja vaikka siellä ei yöpyisikään, kannattaa kylään ja hotellin Karoline-ravintolaan ehdottomasti poiketa!
Nusfjordista matkamme jatkui kohti Reineä, kylää jonne pääsystä olin pitkään unelmoinut. Matkalla pysähdyimme tekemään Kvalvikan rannan vaelluksen, joka on ehkä Lofoottien upein ranta ja jonne vaellusreitti kulkee tieltä vuorien välissä ylämäkeen noin kaksi kilometriä, kunnes se tiputtaa kuvankauniissa poukamassa vuorten välissä sijaitsevalle rannalle. Kvalvikan ranta on Lofooteilla matkaavalle patikoinnista innostuneelle lähes pakollinen kohde tarjoten unohtumattoman kauniin maiseman. Vaellus ei ole useimmille liian haastava. Tarkoituksenamme oli myös kiivetä rannan vieressä olevalle Ryten-vuorelle noin 500 metrin korkeuteen, mutta sade yllätti meidät ja kiipeäminen olisi ollut vaarallista, joten se jäi näin seuraavaan kertaan.
Kvalvikasta ajoimme merenpinnan tasolla vuorten seinämissä kiemurtelevia ja saarilta toisille hyppiviä teitä pitkin maisemien vain kaunistuessa kohti Reineä, jossa vietimme kaksi yötä. Reinessä majoituimme keskellä kylää sijaitsevassa May’s Apartments-lomahuoneistoissa, mikä oli loistovalinta erityisesti, koska halusimme nauttia tästä Lofoottien kruununjalokivestä täysin mitoin. Välipäivän sateisuuden vuoksi saimmekin nauttia sisällä hienossa ja modernissa huoneistossamme. Reinessä ja sen seudulla ei kirjaimellisesti tiedä mihin suuntaan katsoa, sillä joka suunnassa maisema on niin satumainen! Reinestä ajoimme pienelle retkelle Lofoottien päähän Moskenesin ja Å:n kyliin ihailemaan maisemia, ja lähtöpäivän aamuna auringon paistaessa teimme vihdoin kuuluisan Reinebringen-vaelluksen. Reinebringen on aivan Reinen kylän vieressä oleva noin 450 metriä korkea jyrkkärinteinen vuori, jonka valloittaminen ei ole ehkä tyypillisintä vaeltamista, sillä sinne johtavat lähes huipulle asti yltävät noin 1600 nepalilaista sherpa-askelta. Reinebringenille nousu on haastava, mutta portaat ja rakennetut taukopisteet pulssin tasaamista varten helpottavat sitä suuresti. Vastaan tulikin hyvin eri ikäistä kiipeilijää. Suosittelen rohkeasti matkaan! Kiipeäminen ylös kestää noin tunnin ja on suositeltava tehtävän kuivalla säällä. Huippu on myös melko tuulinen ja tilaltaan pieni. Huipulle päästyä aukeavat Lofoottien ikonisimmat ja yksinkertaisesti sanoinkuvaamattoman kauniit maisemat joka suuntaan – maisemat, jotka piirtyivät silmiini ikuisiksi ajoiksi! Hetkeä huipulla on vaikea uskoa todeksi!
Reinebringenin huiputuksen jälkeen poikkesimme alkuperäisestä suunnitelmastamme ottaa lautta Bodoon, ja ajoimme koko päivän kohti Harstadia todistaen vielä Lofoottien saarien unohtumattoman ja ainutlaatuisten kauniit maisemat kokonaisuudessaan: jylhät vuoret, rannat, vuonot sekä lukuisat sillat ja tunnelit. Peruutimme Bodon Radisson Blu-hotellin ja yövyimme Harstadin Clarionissa sekä nautimme viimeisen illallisemme Norjassa hyvässä aasialaishenkisessä Gois Restaurant og Cocktailbar-ravintolassa. Aikamme Lofooteilla, jossa vietimme yhteensä kahdeksan yötä, oli tullut päätökseensä. Harstadista jatkoimme Narvikin ja Ruotsin läpi kohti Leviä ja edelleen Helsinkiä – ajaen kaikkiaan kaksi päivää, mutta äärimmäisen tyytyväisinä matkaamme.
Loppusanat
Tämä Lofoottien, Senjan, Tromssan ja Yykeän kiertomatka ylitti kaikki odotuksemme! Tiesimme toki matkalle lähtiessämme, että siitä hieno tulisi, mutta Norjan luonnon kauneutta ei kerrassaan voi tarpeeksi korostaa. Kotimaamme vieressä on todella yksi maailman kauneimpia paikkoja! On onni, että me suomalaiset olemmekin enenevissä määrin löytäneet Norjan sekä myös muut upeat pohjoismaiset kohteet, kuten Islannin ja Kööpenhaminan. Kovana maailmanmatkaajana, mielestäni Norja, jonka ehdottomiin helmiin kuuluu Lofoottien lisäksi myös esimerkiksi Bergen ja Geirangerinvuono, ei todellakaan jää kakkoseksi verratessa sitä niin monelle unelmien matkakohteena mainittuun Uuteen-Seelantiin.
Tätä matkaa voi todella kuvailla meille täydelliseksi lomamatkaksi! Elimme täysin omassa kuplassamme koko matkan, nauttien mahtavasta seurasta, ainutlaatuisen upeasta luonnosta, Tromssan kaupungista, maistuvasta ruuasta sekä tasokkaista majoituksista – kaikesta mitä kaipasimme ja vielä enemmästäkin! Lofootit ja Norja kokonaisuudessaan on todella monipuolinen matkakohde, joka tarjoaa paljon kaikille, jokaisen itse valitsemalla tavalla! Norjan pääset kokemaan myös Pohjolan Matkan kiertomatkoilla!
Nautinnollisia ja unohtumattomia seikkailuhetkiä,
Konsta Kovanen